Zachu / Jani Korhonen

Pyörän päällä 2012

Ajoreitti. Aukeaa suuremmaksi kuvaa klikkaamalla

Hieman jälkijunassa kirjailtu tarina viimevuoden kesällä tehdystä polkupyöräreissusta kaverini Tuomaksen kanssa. Molemmilla pyörämatkaajilla oli elämän ensimmäinen työmatkoja pidempi pyörämatkailu kyseessä, mutta reissu meni monin puolin hyvin aiempaan kokemukseen nähden. Tavoiteltuna matkana meillä oli Helsinki – Mäntsälä – Tuohikotti – Mikkeli – Mäntsälä – Helsinki -lenkki. Loppujenlopuksi reitti välillä Tuohikotti – Mikkeli jouduttiin siirtymään autolla pyörärikon takia. Aikatauluksi olimme laskeneet jokaiselle etapille yhden päivän pyöräilyaikaa ja yhden lepoaikaa. Yhteensä reissun pituus oli siis yhdeksän päivää. Jokaisella etapilla meillä oli katto pään päälle, joten telttailuvälineitä emme tarvinneet mukaan.

Molemmilla kulki jatkuvasti mukana koko reissulle vaihtovaatteet ja yöpymistarvikkeet, sekä pyörän päällä tarvittavat olennaiset välineet. Kantamuksia siis oli reilusti ja tästä syystä pyörien kokonaispaino oli suhteellisen korkea, vaikka kevyet pyörät olikin alla. Omistamme samanlaiset cyclocross-pyörät mallia Ridley Xbow. Molemmilla meillä oli pyörän sivulaukut tavaroiden pakkaamista varten. Lisäksi itselläni oli mukana myös tyhjä reppu, johon pakkasimme kaupasta ostetut lepopäivien ruokatavarat. Itse olin päätynyt ostamaan Clas Ohlsonilta halvat alle 15 euroa/kpl maksavat sivulaukut, jotka omassa käytössäni myös perusajossa on toimineet erittäin hyvin. Tuomaksen kalliimmat Haltin laukut eivät palvelleet koko reissua aivan yhtä hyvin. Lista mukaan lähteneistä tarvikkeista:

Tarvikkeista oikeastaan kaikki tuli käyttöön eikä varsinaisia tarvikepuutteita ollut. Minulla oli pyörässä vielä GPS:llä varustettu pyöräilytietokone, jolla seurasimme matkan etenemistä. Seuraavalle kerralle lupasin itselleni ottaa mukaan myös poolopaidan, koska aamut olivat hieman viileitä polkea t-paidalla. Myös jeesusteippi, rautalanka ja tulentekovälineet voisivat olla käteviä yleistarvikkeita, jotka kannattaa varmuuden vuoksi ottaa mukaan reissulle, koska koskaan ei voi tietää mitä tien päällä tapahtuu.

Ensimmäinen pyöräilypäivä, Helsinki – Mäntsälä, 8.8.

Ensimmäinen päivä oli täynnä kumin paikkaamista

Matka-aika: 10 tuntia 30 minuuttia
Ajoaika: 4 tuntia 30 minuuttia
Matka: 88 kilometriä 500 metriä
Keskinopeus ajossa: 19,7 kilometriä tunnissa

Mustikoita, vadelmia ja vähän sokeria maidossa

Ensimmäiseen ja lyhyimpään siirtymiseen meillä meni reilusti koko päivä. Matkalla pyöräilykaveriltani puhkesi kumi muutamia kertoja jo ennen Järvenpäätä. Vasta loppupuolella tätä siirtymää löysimme vikaa pyörän ulkokumista, ja oletimme tämän puhkovan sisuskumia jatkuvasti.

Hammasta purren ja rengasta paikkaillen pääsimme kuin pääsimmekin loppumatkan kuitenkin suhteellisen hyvin polkien ja yritimme parhaamme mukaan Mäntsälän yöpymispaikallamme paikata pyörän ajokuntoon.

Pääasiassa reittimme kulki Lahdentietä (140) koko matkan, joten huimia maisemia ei löytynyt. Reitti oli tylsähkö, mutta helppo polkea. Helsingin päädyssä ja Mäntsälässä reitillä oli valtaosin pyöräteitä, mutta ei autotielläkään ollut huono polkea. Pientareet olivat monin paikoin leveitä ja autoliikenne ei ollut kovinkaan vilkasta. Ruokailun hoisimme jo aamusta Malmin Subwayssa, Helsingissä.

Yöpymispaikallemme oli lähimmästä kaupasta n. 10km. Ehdimmekin reissullamme juuri ennen yhdeksää kaupalle, josta ostimme illan ja seuraavan päivän ruoat ja siirryimme siitä kohteeseen. Ruoat mahtuivat hyvin reppuun, joka kiinnitettiin mustekaloilla tarakalle. Sen verran pyörän paino kuitenkin kasvoi, että jouduimme aika varovasti ajamaan loppumatkan.

Lepopäivä kului lähinnä palautuessa, saunoessa ja pyörää korjatessa. Myös lähipiiristä löytyvät marjat olivat herkullinen lisä lepopäivän ruokavalioon.

Toinen pyöräilypäivä, Mäntsälä – Tuohikotti, 10.8.

Vekaranjärven varuskunnan läheisyydessä olevan Taiteilijantalon taidonnäyte

Matka-aika: 12 tuntia
Ajoaika: 7 tuntia
Matka: 136 kilometriä 500 metriä
Keskinopeus ajossa: 19,5 kilometriä tunnissa

Reissu Mäntsälästä Tuohikottiin meni oikeastaan erittäin hyvin. Pyöräongelmia, taas Tuomaksella, oli edelliseen siirtymiseen verrattuna minimaalisesti. Aivan alussa n. 2km päässä lähtöpisteestä koimme yhden kumin puhkeamisen. Nopean rengaspaikkauksen jälkeen kumit pysyivät loppuun asti täysinä. Erästä mäkistä metsätietä ajaessa, suhteellisen vauhdikkaasti Tuomaksen toisen pyörälaukun kiinnikkeet sanoivat myös sopimuksensa irti, mutta onneksi meillä oli mukana kiristysliinoja joilla saimme kiinnitettyä laukun takaisin paikalleen oikeiden kiinnikkeiden sijaan.

Mustikkapiirakkaa mummon tapaan

Tällä reissulla huomasimme, että pääsääntöisesti kolminumeroiset tiet on äärettömän hyviä polkea, sillä ne ovat tarpeeksi hyvässä kunnossa mutta eivät kovin vilkkaita teitä. Usein niissä saattaa myös olla hieman jotain näkemisenkin arvoista.

Tien numero 363 (Vierumäentie) ja 362 (Iitintie/Kimolantie) risteyksessä törmäsimme antiikkikauppaan, jossa oli myös kahvila. Oikeammin olimme jo nälkäisiä aiemmin ja näimme pyörätietokoneestani tämän kahvilan olevan sopivan lähellä meitä. Söimme täällä äärettömän herkulliset piirakat ja jäätelöt, ja nautimme vielä jälkiruokakahvitkin. Kyseessä oli oikein loistava levähdyspaikka väsyneille matkalaisille.

Reissun toinen levähdyspaikka meillä oli Vekaranjärven varuskunnalla, jossa kävimme juomassa tuopilliset HartSporttia ja syömässä parit munkit. Valitettavasti KarPizza ei ollut tällöin auki. Olisimme halunneet molemmat verestää muistoja KarPizzan makkaraperunoiden parissa. Vekaranjärven ohi menevä pitkä tie nro 369 oli myös eräs reissumme parhaita polkupyöräteitä. Tiellä ei ollut juurikaan muuta liikennettä eikä jyrkkiä mäkiä.

Tuohikotin ABC oli meidän viimeinen pysähdyspiste, josta ostimme taas illan ja seuraavan päivän ruokatarvikkeemme ja suuntasimme seuraavaan yöpymispaikkaan. Kun saavuimme illalla perille, oli meille leivottu valmiiksi mustikkapiirakkaa, joka tottakai teki kyllä kauppansa. Heti pyörän päältä noustua oli nivuset ja takapuoli muutenkin ehkä kovimmillaan reissun aikana, vaikka vaseliinia olikin kulunut reilusti. Kävely näytti lievästi Aku Ankalta, mutta kyllä kaikki tähän asti on ollut sen arvoistakin. Sauna ja uiminen oli yllättäen myös seuraavan lepopäivän teemasanat.

Kolmas pyöräilypäivä, Tuohikotti – Mikkeli, 12.8.

Kolmas pyöräilypäivä turvauduttiin evakuointiin

Matka-aika: 4 tuntia
Ajoaika: 2 tuntia 20 minuuttia
Matka: 23 kilometriä
Keskinopeus ajossa: 9,87 kilometriä tunnissa

Tie loppui kesken, mutta ei se mitään

Seuraava pyöräilypäivä ei mennyt aivan putkeen. Tuomakselta levisi sekä sisus- että ulkokumi aivan käyttökelvottomaksi jo suhteellisen aikaisessa vaiheessa päivän pyöräreissua. Meillä oli onneksi sovittu pyöräevakuointimahdollisuus jo ennen reissua ja jouduimmekin käyttämään tämän kortin tässä vaiheessa.

Ennen pyörärikkoakin ehdimme ottaa monta harhakäännöstä pienillä metsäteillä ja päädyimme polkemaan samoja polkuja edestakaisin. Lopulta sovimme evakuointipisteen läheltä löytyvälle isommalle tielle ja talutimme pyörämme sinne. Talutusvaihekaan ei mennyt aivan ongelmitta, sillä yksi käyttämistämme teistä loppui yllättäen ja jouduimme puskemaan pyöriämme parin kilometrin matkan keskellä metsää yli ojien ja kantojen. Toisena vaihtoehtona olisi ollut taluttaa yli 10km kiertoreitti teitä pitkin.

Mikkeliin päästyämme ostimme Tuomaksen pyörään uudet sisus- ja ulkokumit paikallisesta pyöräliikkeestä ja siihen loppui pyörärikot ja oikeastaan kaikki ongelmat pyörien kanssa.

Neljäs pyöräilypäivä, Mikkeli – Mäntsälä, 14.8.

Vaikkei kyseinen tie olekaan Salpausselällä, kuvaa tämä hyvin tämän päivän matkaamme

Matka-aika: 12 tuntia
Ajoaika: 7 tuntia 40 minuuttia
Matka: 163 kilometriä
Keskinopeus ajossa: 21,3 kilometriä tunnissa

Reissun pisin etappi, runsaat 160 kilometriä sattui tälle päivälle. Kun pyörät toimivat ja mitään ns. laitteisto-ongelmia ei varsinaisesti tällä reissula ollut, saimme keskinopeuden yli 20km/h. Olimme alunperin puhuneet ettemme yritäkään polkea keskiarvolta yli 20km/h, mutta loppujen lopuksi isoja mäkiä lasketellessa nopeus on helppo pitää korkealla. Monissa alamäissä nopeus nousee polkemattakin 50km/h tienoille ja isoilla vaihteilla korkeaa nopeutta on helppo ylläpitää vielä tasamaallakin.

Mäkiä tällä reissulla sitten riittikin. Lahden pohjoispuolella kulkee Toinen Salpausselkä ja juuri Lahden kohdalla Ensimmäinen Salpausselkä. Nämä jääkauden jäänteet toivat haasteita reissullemme ja monessa kohdassameinasi usko pettää jaksamisesta. Toisaalta jyrkissä ja autioissa alamäissä saimme myös poljettua huippunopeudeksi melkein 70km/h. Loppupeleissä tuo nopeus ei ajossa tuntunut juurikaan sen suuremmalta, kuin laskettelu 50km/h tuntivauhtia, mutta kyllä se silti hieman jännitti. Onneksi mäkeen ei osunut kuoppia, kiviä tai keppejä tielle.

Tässä vaiheessa perspäähän kohdistuvat kivut olivat jo oikeastaan kadonneet ja takapuoli oli tottunut jo pyörän selkään. Mäntsälässä jatkoimme marjojen keruuta ja tällä kertaa tilasimme autolla ruokakuljetuksen lepopaikallemme, ettei meidän tarvinnut käydä kaupassa.

Viides ja viimeinen pyöräilypäivä, Mäntsälä – Helsinki, 16.8.

Melkein maalissa! 500km ja 5 päivää polkemista takana

Matka-aika: 4 tuntia 45 minuuttia
Ajoaika: 3 tuntia 30 minuuttia
Matka: 83 kilometriä
Keskinopeus ajossa: 23,7 kilometriä tunnissa

Koska kyseessä oli viimeinen marssimme kohti kotia ja voimia ei tarvinnut enää säästellä, yritimme polkea tämän etappimme mahdollisimman vauhdikkaasti pienillä pausseilla. Reittimmehän oli lähestulkoon identtinen ensimmäiseen pyöräilypäivään verrattuna. Tuomaksen reitti ei jatkunut aivan loppuun asti, joten poljin lopulta yksin Helsingin läpi. Tuomaksen puolustukseksi tämä oli polkenut sen matkan päivää ennen reissun aloittamista.

Yllättävän alhaiseksi tämän reissun keskinopeus silti jäi, vaikka tuo neljän kilometrin tuntinopeuden nostaminen tuntuikin olevan aikamoinen ponnistus. Runsaat 80km ei tuntunut edellisen siirtymisen kaksinkertaiseen matkaan juuri miltään, vaan Mäntsälän kohdilla olo oli jo kuin olisi lähes kotiovella.

Summa summarum

Matka-aika: 39 tuntia
Taukoilua: 14 tuntia 12 minuuttia
Ajoaika: 24 tuntia 48 minuuttia
Matka: 494 kilometriä 410 metriä
Keskinopeus ajossa: 19,9 kilometriä tunnissa
Huippunopeus: 69,7 kilometriä tunnissa

Reissu oli loppupeleissä aivan uskomaton. Urheilijalle tai muuten hyvässä kunnossa olevalle ihmiselle tämä ei luultavasti olisi loppupeleissä reissu eikä mikään, mutta rapakuntoiselle nörtille tämä oli erittäin kiva reissu. Uskoisin tällaisen melkein peruskuntoisen kaverin pystyvän polkemaan n. 200km matkan yhdessä päivässä tauottaen reissua tietysti kunnolla. Ehkä voisin tämän ottaa tavoitteeksi seuraavalle kesälle.

Kirjoita vastaus

Sähköpostia ei julkaista. Vaaditut kentät on merkitty *-merkillä.

Voit käyttää seuraavia HTML-tageja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

*

Under heavy construction :(